Ammatillista pohdintaa essee

Ammatillista pohdintaa

 

Pohdin ja kerron tässä omasta ammatillisesta osaamisestani, menneisyydestäni, nykyisyydestäni ja tulevaisuudestani. Missä olen, mihin suuntaan olen menossa ja mihin haluaisin olla menossa. On mielenkiintoista pohdiskella kysymysten pohjalta omaa osaamista tarkemmin, kuin vain silloin tällöin hetken verran. Minulle on annettu kymmenen kysymystä, joiden pohjalta minun täytyy pohtia sitä ammatillista osaamistani. Olen ennestään jo pohtinut tälläisiä asioita paljonkin, tietenkin silloin kun oli kinkkinen tilanne mihin hakisin ja mikä kiinnostaa.

Opiskelen nyt täällä luonto- ja ympäristöalalla, luonto-ohjaajaksi. Olen käynyt ennen tänne tuloani tietenkin, peruskoulut sekä lukion ensimmäisen vuoden pinnistellen ja ponnistellen. Lukion ensimmäisen vuoden jälkeen ja kesäloman vierähtäessä ohitse päätin jatkaa lukiota, olla luovuttamatta, kun sinne olin mennyt ja siihenkin asti olin pärjännyt ihan hyvin. Kauhealla työnteolla kyllä, mutta kuitenkin. Mietin varmaan koko kesän jatkanko vai lopetanko, ja mitä sitten teen jos lopetan. Minulla oli todella monia vaihtoehtoja ja haluja, mutta niitä kuitenkin rajoitti vapaat opiskelupaikat, työpaikat sekä vanhemmat. Opinto-ohjaajan, kavereiden, vanhempien, jopa psykologin ja muiden satunnaisten ihmisten kanssa asiasta juteltiin, päätös oli kuitenkin minun itseni jatkanko vai en ja mihin sitten haen. Melkein minun koko ensimmäinen vuosi lukiossa meni myös siihen kun mietin jatkanko vai en, hain jopa tuolloin lähihoitajaksi, mutta ei harmita sinne hylätty kutsu. Loppujen lopuksi päätin ”luovuttaa”, vaikka ei sitä luovuttamiseksi voi sanoa, lopetin lukion. Se painoi masennuksen melkein päälle ja vei kaiken aikani. Se oli täyttä kärsimystä ja itseni ylikuormittamista jatkuvasti päivästä toiseen, en osannut höllätä itseäni. En olisi saanut olla niin ankara itselleni, onneksi tajusin lopulta sen lopettaa.

 

Päätökseni tehtyä ja muille kerrottua, opinto-ohjaaja ei päästänyt minua pois lukiosta ennen kuin minulla oli joku paikka. Tuo oli todella hyvä päätös opinto-ohjaajalta, koska jos oikeasti ei kestä ja haluaa pois, on pakko saada joku paikka. Tämä oli minun tuuri paikka, Jumala oli suonut sen minulle ja tiesi lukion lopettamisestani jo pitkään. Koska täällä oli juuri sopiva paikka minulle, itseni löytämiselle ja selvästi rennommalle paikalle. Kuuntelin sydäntäni enkä isääni ja tein sen perusteella valintani, vasta jälkeenpäin kerroin vanhemmilleni hakemuksesta tänne. Lähetin hakemuksen ja soitin muutaman päivän päästä tänne, ja niillä puheilla opintosihteeri päästi minut sisään. Olen ollut siitä päivästä lähtien paljon energisempi, itseluottamus/itsetunto on noussut ja olen tullut pikkuhiljaa maanpinnalle. Minulla on todella paljon vapaampi olo täällä kuin lukiossa. Asuntolaan pääsy on myös helpottanut oloani kauheasti, pieni erkaantuminen perheestä, minkä avulla olen tajunnut perheeni merkityksen, kun se katosi melkein kokonaan yhdessä vaiheessa. Onneksi alan saamaan sitä takasin päin, oikeat päätökset ajoissa auttaa. (Menee niin tunteisiin tämä, kun olen niin herkkä.) Olen todella ylpeä itsestäni, koska suoritin yhden vuoden lukiossa, sain lukion lopetettua ja tärkein on, etten kuunnellut isäni tahtoa vaan itseni ja sain omalla työnteollani tämän opiskelupaikan, joka tuntui oikealta. Sekä olen ruvennut oppimaan olemaan oma itseni, enkä sellainen kuin muut haluavat. On niitä varmasti vielä muitakin ylpeyden aiheita.

Minä pidän tästä opiskelupaikasta ja tämä tuntuu juuri siltä oikealta. Täällä ei ole pelkkää lukemista vaan täällä tehdään koko ajan jotakin, vaikka istutaan me luokassakin teoriaa kuuntelemassa. En voi ymmärtää olevani ollut lukiossa lukemassa 75 minuutin tunteja aamu kahdeksasta – ilta neljään, pienellä liikunta määrällä, kun en täälläkään teoria tunneilla pysy paikallani, jalkoja rupeaa pakottamaan. Olen saanut opettajaltani jopa pallon itselleni. Olen joskus liian villi, silloin kun innostun, mutta silloin minut pitää palauttaa maan tasalle eikä antaa jatkaa. Tuokin riippuu kyllä tilanteesta. Minulla on hyvät kädentaidot, olen liikunnallinen, ahkera ja energiapommi. Olen hyvä aika monessa jutussa, mutta en koulunkäynnissä tai oikeastaan ymmärtämisessä ja kuuntelemisessa. Kärsivällisyyttä ja tarkkuutta minulta kyllä löytää, kun mielekästä tekemistä löytyy ja se voi olla myös jotakin kirjallista tai pitkään "paikoillaan” olemista. Kaikki tunnolla tehdyt tehtävät tai siis mitkä tuntuu oikealta, sujuu myös hyvin kunhan siihen itse uskaltaa luottaa. Opittavaa minulla on vielä todella paljon, täytyy oppia tuntemaan ensin itsensä ja sitten on helpompi oppia uusia asioita.

Oppiminen tapahtuu minulla näkemällä ja tekemällä asioita, ei kuuntelemalla ja katsomalla diaesityksiä. Jos joudun jotakin pänttäämään, siinä menee aikaa ja välttämättä niistä edes puolet ei jää päähäni. Mutta oppimista haluaisin tapahtuvan läpi elämäni, niin kuin sitä tapahtuukin kuolemaan saakka. Tällä alalla on aina opittavaa, vaikka kuinka kokenut olisikin. Erityisesti haluan kuitenkin oppia ruuanlaittoa retkillä ja helppoa retkiruokaa, taitoa ja tietoa vaelluksesta, kokemuksia ja kartuttamista kaikesta. Haluan kehittää itseäni joka kolkalta ja kantilta. Minulla on myös suuria tavoitteita ja haaveita, mitä toteutan toivon mukaan päivä päivältä. Pienempänä minä halusin poliisiksi tai palomieheksi, mikä oli vasta vähän aika sitten vieläkin pinnalla haaveissani, mutta olen liian herkkä sellaiseen hommaan, en kestäisi katsoa kaikkea sellaista. Koska en kestä alkoholia, tupakkaa, köyhien katsomista tai pahan tekoa. Olen kyllä itse pienten pilojen keksijä varsinkin mielessäni, onneksi harvemmin teen niin. Minun toiveammatti on vaihdellut paljon polkua kulkiessani. En tiedä nytkään varmaksi mikä haluaisin isona olla, liikunnanopettaja, liikunnanohjaaja, eräopas, luonto-ohjaaja… Haaveekseni on tullut oman yrityksen perustaminen, aikaisemmin en todellakaan halunnut perustaa omaa yritystä. Näin se aika muuttaa kaikkea elämää.

Kokemuksista puheen ollen, minulla ei paljoa ole ammatillista kokemusta. Kahdeksannen luokan tet-jakso Kärkkäisellä, yhdeksännen luokan tet-jakso Leikkituvan päiväkodissa ja kesäisin olen ollut Nesteellä ja ABC:llä, sekä työskentelen koko ajan Vesisamoilijoilla. Aika paljon lasten parissa on tullut vietettyä aikaa ja retkeiltyä pieniä lenkkejä. Liikunta on myös kaikki kaikessa minulle, en voisi elää ilman elämää. ”Elämä olis tylsää, jos se olis tylsää” Sen olen ainakin oivaltanut, etten halua tehdä samaa toistuvaa työtä koko elämääni ja myös sen, että alaa voi vaihtaa ja aina voi opiskella lisää. Kaikki nuo ovat olleet minulle yhtä tärkeitä, olen saanut jokaisesta oppia. Samalla kun on töissä jossakin, on työpaikkoja mielenkiintoinen tutkia. Kaikki on erilaisia ja kaikilla on erilaiset säännöt, vaikka onkin jokseenkin samantapainen perusta alla. Jotkut ovat siistimpiä kuin toiset ja se kuuluukin asiaan. Minä itse arvostan työpaikoilla ainakin jäntevyyttä, rohkeutta kokeilla uutta, ekologisuutta, joltakin osalta siisteyttä, hyvää ilmapiiriä kaikkien kesken, kohteliaisuutta ja huomiointia sekä riittävästi hommia jokaiselle. Paljon muuta arvostan kyllä myös, mutta ehkä tuossa on tärkeimmät asiat. Mutta millainen olisi minulle täydellinen työpaikka, siitä tulisikin pitkä tarina. Jätän tällä kertaa siitä kertomatta. Sen voin taata, että se olisi ainakin leikkisä, hauska, lastenmielinen, joka poppoon kolo, liikunnallinen ja koko ajan olisi jotakin uutta yrittämisen arvoista.